12.12.2014: se oli päivä, jolloin haimme Lennin kotiin. Pentu hätääntyi joutuessaan koppaan, se tärisi ja vinkui automatkan. Se ei uskaltanut tulla ulos kopastaan, mutta rauhallisesti maanitellen se lähti tutkailemaan asuntoamme ja meitä. Muistan ne valvotut yöt kun yritin opettaa koiraa sisäsiistiksi. Muistan miten se ei aluksi uskaltanut tulla kotikadullamme 10 metriä pidemmälle ja miten riemuitsimmekaan kun se vähän perässä vedettävänä kulki kilometrin lenkin koko asuinalueemme ympäri. Nyttemmin asia on kääntynyt toisin päin ja me omistajat olemme niitä perässävedettäviä.

Mennyt vuosi on ollut aivan mahtava ja koira elämämme paras hankinta! Käppänä on tuonut hyvin paljon iloa, emmekä enää osaa elää ilman sitä. Yhä se riemuitsee valtavan paljon ja tekee hyrrähyppyjä kun tulemme kotiin (olimme sitten olleet poissa minuutin tai 8 tuntia). Joka aamu se tulee kainaloon ja antaa pari nuolaisua nenälle. Joka ilta se tuo lelujaan sohvalle ja pyytää leikkimään.

On se vaan niin rakas!